TִSTִ KAIKKI ALKOI perjantaina 12. toukokuuta kun Kallio alkoi Kukkimaan kolmattatoista kertaa. (Kuva JUHANI STYRMAN) Kulttuuriviikko aloitettiin kukittamalla Siltasaarenkatua!
Kalliolainen kertoo poimintoja kuluneelta viikolta!
Kalliolainen myös kuvasi ahkerasti Kallion kukintoja. Kuvakavalkaadiin TִSTִ
Kuvakavalkaadin voi myös ladata ruudunsäästäjäksi. Se käy klikkaamalla TִHִN.
SUNNUNTAI 21.päivä
Liitoittelenko, jos väitän että Harjun nuorisotalon ympärillä pidetty Kallio Kukkii päätöskonsertti pidettiin kaikenmoisen yhteisymmärryksen ja suvaitsevaisuuden hengessä? Kalliolainen ei ainakaan nähnyt mitään väitteeseen ristiriidassa olevaa, vaan samoilla nurmikoilla tallustelivat kaikinpuolisessa harmoniassa mummeleita rollaatoreineen, vilistäviä kersoja, kommunikoivia koiria, punkkareita, keski-ikäistyneitä herroja ja rouvia, maahanmuuttajia, perusnuorisoa,“hippejä” ja tyyppejä, joita voisi kutsua niiksi “kadunmiehiksi”. Ja kaikkea näitten ryhmien väliltä ja ulkopuolelta.
Jopa sääkin oli jonkinverran suotuisa – siis ei satanut! Ja sekin on jo varsin hieno homma.
Päätöskonsertti veti nurtsit, penkit ja portaat täyteen jengiä ja ohjelman juontaja REINO NORDIN kehoitti kaikkia viemään tyhjät pullot ja tehdyt roskat pois kuleksimasta. Kehoitus toimi suhteellisen hyvin!
Tyypit, joilla ei ollut omaa eväspussia mukana, saattoivat hankkia juomaa ja murkinaa Harjun omasta kahvilasta tai työttömien yhdistyksen telttakahvilasta, jossa myytiin huokealla mm. hyvää kasviskeittoa.
Keittoa nautti väliajallaan myös KALLION KIRJASTON kiva JANNE PALANDER joka viikonloppuna oli kirjastontöissä paikalle tuodussa kirjastoautossa!
PALANDER arveli, että sunnuntaina kirjastoautossa olisi vieraillut noin 300 asiakasta. Varsinkin lasten kuvakirjat olivat ahkerassa käytössä. Lainattavana bussissa oli perinteistä kirjastomatskua, mutta tapahtumaan liittyen paljon ”kalliolaista” kamaa, kuten Pelle Miljoonan ja Röyhkän etc. levyjä ja runoutta esimerkiksi Arno Kontrolta.
PELLE MILJOONA oli sunnuntaina todella hyvässä vedossa. Kun Pelle aloitti osuutensa, viereiseltä puistopenkereeltä hihkui joku karbaasi:
”Hei Pelle, heitä 10 senttii!”
Pelle kaivoi taskustaan ilmeisesti pyydetyn summan ja kyseinen karbaasi sen kävi hakemassa. Yleisölle Pelle selvitti:
” Joo, mä tossa Roskapankin terassilla pyysin tota kundii tulemaan konserttiin katsoon mua ja lupasin sille kymmenen senttii!”
Vieressä kitaristi PUKA OINONEN totesi kyynisesti:
”Ja menit sit antaan sille plektran.”
Punkkaritkin pisti polkaksi (jenkaksi?) kun MOJAKKA päästi repertuaarinsa irti. Hiski Salomaata plus muuta sangen rivakkaa ja rehevää iloluontoista musiikkia Mojakka repi ilmoille iloisen energisellä taidolla.
MOJAKKA: MOJOVAA PERINSUOMALAISTA NOSTALGIAA SUURELLA ENERGIALLA!
— Yleisö näytti olevan ilahtuneita kun ohjelmistoon merkityt ”japanialaiset” osoittautuivat osalle yllätyksenä ZEN CAFEksi. Bändi ei heistä riippumattomista syistä ollut voinut kirjautua esiintyjälistaan omalla nimellä.
ZEN CAFEen musiikki sensijaan oli omaa ja bändi ilmoitti juhlallisesti, että heille oli suuri kunnia saada esiintyä Kallion kulttuurijuhlassa.
Sunnuntaina myös RINNERADIO otti yleisönsä ja talojen kiviseinät raikuivat takaisin komeasta musasta.
Muusikot, koneet ja soittimet olivat RINNERADIOLLA täydessä synkassa ja Harjun puistikkoon kerääntyi paljon uutta jengiä, kun tämä bändi alkoi soittaa.
Sunnuntain esiintyjiä olivat lisäksi: GALAXY, N’DIOBA AND TOPOTO BAND, TEKIJִ TUNTEMATON ja ARNO KOTRO, KIWI, ELINA&MIELIKUVITUSKAVERIT ja PASSION
(KUVASSA ELINA & MIELIKUVITUSKAVERIT)
LAUANTAINA 20.päivä
Kallio kukki Harjun Nuorisotalolla.
Harju lauantaina
Kukat toki tarvitsevat vettä kukkiakseen, mutta kastelun ajoitus oli huono.
Ulkoilmatapahtuma ei surkeaan säähän tottuneita suomalaisiakaan saanut liikkelle. Harjussa väkeä parhaimmillaan kuitenkin oli ihan kivasti, varsinkin sateen taukoillessa….
Kumous lauteilla
Kumous (yllä) estitti omaa omintaikesta rokkiaan ja väki tykkäsi.
Kumouksesta lisää heidän omilta sivuiltaan. ִäninäytteidrn kera.
Snadi Pumppu
Stadin Slangin ”Snadi Pumppu” höysti juurevaa musiikkiaan slangilla
Novyj God
Itäisellä lavalla itäistä rokin räimettä esitti Harjun nuoristalolla soitto-oppia hakenut Novyj God.
Novyj Godillakin on tietenkin omat sivunsa ja siellä musiikkitarjontaa.
Tässä linkki.
Kauko Röyhkä
Jukka-Pekka Välimaa, paremmin Kauko Röyhkänä tunnettu, lienee ollut eräs illan odotetuimpia esiintyjiä. Mallikkaasti mies keikkansa vetikin.
Kauko Röyhkä tunnetaan myös kirjoistaan, joita häneltä on julkaistu 9 romaania, viimeisimpänä paljon kehuja saanut ”Avec” (Like, 2006).
Tässä linkki hänen sivuilleen.
(lauantain tekstit+kuvat JORMA SALAMA)
Kuvassa koneenkäyttäjä Erik Peltola.
”Kallio kukkii yöelokuva ei ollut tänä vuonna korkeampien voimien suojeluksessa. Kylmä ja kostea sää pakotti elokuvaesityksen Harjun nuorisotalon saliin ja Ateenan yössäkin oli suomalaisia kovasti kiinnostavaa, mutta elokuvahullujakin löytyi joita mitkään voimat eivät estäneet nauttimasta elokuvanautinnosta.” (kertoi sanoilla ja kuvalla JUHANI STYRMAN/ Kurvin Rainat)
PERJANTAINA 19.päivä
KERTTU ja RUDOLF IKKELִ toivat osan nukkekokoelmastaan näyttelyyn KINAPORIIN klo 11:30.
(HURMAAVAN PIRTEִT JA NִPPִRִT KANSALLISPUKUJEN HISTORIAN JA NYKYISYYDEN TUNTIJAT KERTTU JA RUDOLF IKKELִ!)
Kaikkiaan nukkeja on 140, Kinaporin näyttelyssä niitä oli esillä parikymmentä.
Vaatteet ovat Kerttu Ikkelän käsialaa ja nukkejen vyöt, kengät ja korut etc. rekvisiitta ovat Rudolf Ikkelän askaroinnin ansiota. Suomessa on noin 400 erilaista kansallispukua, eli Ikkelöitten nukkekokoelman puvut edustavat vähän alle puolta suomalaisesta kansallispukuperinteestä. Kansanmusiikkia ja kansantansseja harrastavat Ikkelät aloittivat kansallispukunukkejen valmistuksen noin 13 vuotta sitten.
(ETUALALLA HELSINGIN PITִJִN PUVUT. HOKSAATKO OVATKO PUVUT PERִISIN ENNEN, VAI JִLKEEN RANSKAN VALLANKUMOUKSEN?)
Pukujen historiaa ja Suomen historiaa Ikkelät kertoivat sen verran mielenkiintoisesti, että tahdon tehdä heistä aivan erillisen tarinan. Sen verran “detaljia” pitää mainita, että Kalliolainen sai kuulla mm. että kansallispukujen miesten housuista näkee puvun aikakauden: kun Ranskassa vallankumouksen aikaan porukka lyheni giljotiinissa päänmitan verran, Suomessa miesten kansallispukujen lahkeet pitenivät polvihousuista täyspitkiin housuihin! Mielenkiintoinen on myös Karjalan-alueen naisten ohimon ja otsan yli viritetty pinttelinauha piikkeineen. Piikkien tarkoitus on ollut itsepuolustuksellinen: neito, jolla on tällainen pinttelipiikki-nauha päässään, on voinut puolustautua ahdistelijaa vastaan kumauttamalla päälln tätä kasvoihin! Innokkaan epätoivotun sulhon naamaan jäi kätevästi syvät merkit nolosta ahdisteluyrityksestä!
—
TORSTAINA 18. päivä
RUNO JA HAITARI oltiin matkalla Pariisiin ja takaisin RAVINTOLA TOVERISSA. Puikoissa tämän mielikuvituslentokoneen ohjaamossa istui ilman muuta MERJA IKKELִ haitareineen. Ikkelä soitti varmoilla käsillään, mutta aidon taiturimaisen herkästi muunmuassa Lasse Pihlajamaan ”ranskaksi säveltämiä” kappaleita. Ranskalaiseen tunnelmaan kyllä päästiin haitarin sävelmin. (Kalliolainen olisi halunnut kuulla Ikkelän haitarilla ”La Vie En Rose”- kappaleen, mutta ei sitten tällä kertaa….)
MERJA IKKELִ JA HAITARI SIELULLAAN PARIISISSA, FYYSISESTI RAVINTOLA TOVERISSA!
Tasapainoista vastiketta haitarin kaihoisalle soitannolle antoivat ILPO TIIHOSEN runot, kirjasta ”Jees, ketsuppia” ja muualtakin tuotannosta poimittuina. Tiihosen runoissa on hauskaa niiden stadilainen kielen musiikki, rytmiikka, huumori, sisältö ja tarinat. Niitä kuuntelee oikeesti ilokseen! Tiihonen tulkitsee runojaan myös niille sopivaan rauhalliseen rytmiin eläytyen sanojensa ”musiikin” taakse! Hieno homma! Ja Toverin porukka tykkäsi täysillä!
RUNOILIJA ILPO TIIHONEN ON HYVִ TULKKI STADIMAISILLE RUNOILLEEN!
—
KESKIVIIKKO 17. PִIVִ
Kadehdittavan pirteää porukkaa tangosi ja jivesi KINAPORIN PALVELUKESKUKSESSA klo
13-15.
Seniorikansalaiset näyttivät taas kerran, miten tanssi on tosi hyvä harrastus ja miten sen harrastajalla jalka nousee komeasti vielä silloinkin, kun elettyjen vuosien mittari kipuaa korkealle!
DUO ULLA JA TAPSA pistivät iloisella mielellä parastaan ja klassikkoa toisensa jälkeen pulppusi duolta parhaimpiinsa tälläytyneitten pirteitten tanssijoiden tanssittavaksi. Hyvin meni. Osaispas itsekkin jorata!
LA FLAMME NOIRE aloitti 17:30 MYײTִMִESSִ Siltasaarenkatu 28.
Ensin kitarallaan ja espanjalais- ja flamencomusiikillaan keskittynyttä yleisöä ilahdutti kitaristi.
Hän kertoi myös taustoja kappaleille ja vähän espanjalaisen-alueen musiikillista historiaa.
SEPPO LINDY NִPPִILI ESPANJALAIS-TYYLISTִ MUSIIKKIA JA KERTOILI SִVELLYSTEN HISTORIASTA JA SYNNYSTִ!
Mustalaistanssia seurasi kitaroinnin jälkeen. Se sai osakseen suurta mielenkiintoa vauhdikkuudellaan ja esityksen jälkeen reilu kourallinen uskaliaita otti osaa myös mustalaistanssin opetukseen.
Sekä tanssia, että opetusta on mahdollista seurata vielä lauantaina 20.5 klo 12-15 Viides Linja 9, käynti portista!
(MUSTALAISTANSSIA LA FLAMME NOIR-RYHMִLTִ MYײTִMִESSִ JUHANI STYRMANIN KUVAAMANA)
—
Komissario Palmu
TIISTAINA 16. päivä DEKKARIKIRJASTOSSA (Kalliossa tietenkin!) esitettiin elokuva ”KOMISARIO PALMUN EREHDYS”. Tätä vuonna 1960 tehtyä Kassilan filmiä ei väsy katsomaan ilmeisesti milloinkaan. On se niin täydellinen dekkari, elokuva, ohjaustyö ja näyttelijöiden huippusuoritus, ettei Suomessa vastaavia ole. Paitsi ne toiset Palmut, jotka esitetään keskiviikkona klo 15:00 ”KAASUA, KOMISARIO PALMU” ja torstaina klo 15:00 ”TִHDET KERTOVAT KOMISSARIO PALMU”. Esitykset Dekkarikirjastossa nekin!
Tiistaina taas kertaalleen tsekatussa Palmun erehdyksessä liikutaan stadin ”paremmissa perheissä” Eiran suunnalla, jossa degeneroitunut herraspoika kuolee omituisissa olosuhteissa. Koko suku on syynissä ja ehdokkaina murhatyön tekijöiksi. Näyttelijöinä tietenkin Joel Rinne, Pentti Siimes, Leo Jokela, Matti Ranin, Jussi Jurkka, Saara Ranin, Elina Salo ja Elina Pohjanpää etc. Filmi on myös stadin kuvausta parhaimmillaan…vahinko vaan, ettei liikuta Kallion suunnalla!
Sanna Mäkelä
Kuvassa Sanna Mäkelä
LEIKIN LOPPU MONOLOGI/VIDEOESITYS LAPSUUDENYSTִVISTִ KALLIOSSA.
Livenä esityksessä SANNA MִKELִN osuus ja videolla esiintyy herkkäilmeinen REINO NORDIN. Esitys perustuu Katja Kallion novelliin ”Runollinen ystävä”. Useimmilla meillä on tällainen runollinen ystävä, jonka luulemme tuntevamme. Mutta mitä on pinnan alla. Mitä hän tuntee ja mitä me. Tekstareilla on niin helppo pitää yhteyttä….”kultaseni”, ”darling” ja tavatessa keskustella ”mistä vaan” yhden viinilasin edessä. Oikeasti elämään mahtuu niin paljon muuta. Mutta mahtuuko se ”runollinen ystäväkin” kokonaan sellaisena, kuin on….?
Sanna Mäkelän esitys HARJUN NUORISOTALOLLA tiistain lisäksi myös keskiviikkona klo 19:00. Lyhyt esitys, mutta pysähdyttää miettimään. (tuottaa Helsingin amk Stadia)
KESKUSTELUTILAISUUS KALLION TULEVAISUUS- VISIOT JA UHAT?
HARJUN NUORISOTALOLLA kokoonnuttiin klo 18:00 pohtimaan Kallion nykyistä ja tulevaa tilaa. Järjestäjänä “Kallion kulttuuriverkosto”. Mukana Minna Tarkka, Laura Kolbe, Helistö ja Toivoniemi.
(HARJUN-PANELI PUHUI SILKKAA ASIAA STADIN KAUPUNKI- JA KULTTUURIASOISTA. HE KOROSTIVAT, ETTEI KAIKESSA KANNATA JִִDִ ODOTTELEMAAN VALMISTA VAAN TARTTUMAAN ITSE TOIMEEN! YLEENSִ SE KANNATTAA! KALLIO-KUKKII TAPAHTUMA OIVANA ESIMERKKINִ HARJUNTALON ESIMERKKINִ!. kuva J.Salama)
Keskustelutilaisuus oli oikein positiivinen, mehevä ja asiallinen. Myös yleisö heitti kysymyksiä soppaan ja vastauksia jopa saatiin.Blogipioneeri ja mediatutkija JANNE TOIVONIEMI etunenässä heitti toivoa kehiin Kallioon mahdollisesti suunniteltavan wlanverkon, eli langattoman netin luomisesta. Miltä tuntuisi kaikille avoin langatonbulevardi vaikka Helsinginkadun mitalta näin aluksi? (ei pahalle!) Myös esim. Vaasankadulle on varovasti suunnitteilla vuosittainen kaikille avoin (?) markkinatori.Tämän asian puolesta hehkutti mm. KIMMO HELISTײ, uusi Arlansaunan isäntä ja nykyinen Kaupunginvaltuutettu. Ideana olisi tulevaisuudessa (ehkä “Kallio kukkii” paraatipäivisin ) pystyttää myyntikojuja alueen taiteilijoiden, yksityisten, yrittäjien ja käsityöläisten myyntipaikoiksi. Tällainenkin toiminta puuttu vielä stadista, mutta toteutuu jo Euroopan monessa muussa kaupungissa. Illan paneelissa kannettiin huolta myös Kallion monimuotoisen asujaimiston katoamisesta, mikäli suuret Keski-Pasila hankkeet ynnä muu “muodikas juppiutuminen” tuo alueelle vain yhdenlaista tasapäistävää porukkaa, jolloin Kallion poikkeuksellinen avoin katuelämä ja rento ilmapiiri, sekä pikkukauppojen (erikoiskauppojen) kirjo on vaarassa. Tosin muistutettiin, että muutos on joka tapauksessa hidasta ja kestää vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Ja että vastatoiminnalla voidaan tasapäistävää vaikutusta vastustaa aktiivisten kansalaisten toimesta. Kalliossa tätä Kalliota rakastavaa porukkaa näyttää riittävän ja se on Kalliolle oikein hyvä asia!
—
MAANANTAINA 15. päivä JUTTUTUVAN JUHLAKLUBISSA klo 21:00 oli onneksi myös hyvää ohjelmaa, jota kannatti odottaa.
MARJO LEINONEN ja SANDE WETTENRANTA (yhdessä MINOR FIGHTERS) vetivät illan napakan musiikkisetin siihen malliin, että raflan pölyttyneimmätkin yksilöt jammasivat nuortuneina ja jalka nousi niin että!
Kyllä Janis Joplinia ottaa pattiin, jos tuolta jostain pilvestään näkee Suomenmaan kamaralle ja saa katsella Marjo Leinosen blues-rock esityksiä. Janis-ressua harmittaa, että piti lähteä niin varhain ja luovuttaa alansa kruunu Marjolle? Suomessa taas ei ole montaakaan mimmiä, jotka uhkaavat syöstä vallasta Marjo Leinosen. Yrittäjiähän löytyy. Mutta koska Marjo on niin nasta esiintyjä ja Marjon äänessä löytyy jäljittelemätöntä kujakissan eletynelämän-soundia, jonka kruunaa vielä täsmällisesti oikea elämänasenne, ei näitä hommia opita vaan oppitunteja läpikäymällä hyvissäkään “popjazzakatemioissa”.
Marjon vahva ääni ei tarvitse edes mikrofonin apuja, vaan ravintolasaliin joka nurkkaan asti kuuli selvänä Marjon “Lucillet”, Maybelinet”, silloinkin, kun hän ei laulanut suoraan mikkiin. Yhteistyö säestäjän kanssa ei myöskään tarvinnut turhia sääntöjä, vaan Sande Wettenranta oli mukana kitoaroineen ja bassorumpuineen saumattomasti. No mitäs “Taisteleva talonmiespariskunta” kuten Marjo itse heitä lavalla luonnehti. Hyvin sujui “talonmiehiltä” tämä blues-rock, eikä Marjo Leinosta väsy kuuntelemaan koskaan. Hieno konstailematon artisti kaikenmaailman naisartistien tuhanpäiväisyyksien rinnalla. Marjo ei pidä korkeaa profiilia säälittävissä aikakausilehdissä, mutta levyllä ja lavalla profiili onkin sitä korkeampi. Koittakaas ees joku mimmeistä päästä samaan!
—
SUNNUNTAINA 14.5 sää ei taaskaan voinut olla mielestäni vaikuttamatta KALLIO KUKKII tapahtumaan klo 18:00, vaikka ”VANHAN MUSIIKIN KONSERTTI” pidettiinkin Kallion kirkon turvaisan kivisessä sydämessä.
Sateisen kolean iltapäivän jälkeen aurinko alkoi tunkemaan säteitään Kallion kirkon lasimaalatuista ikkunoista sisään, kuin antaakseen kulissit ihanalle barokkimusiikille, joka tulvi sekin ilmoille valon ja auringon lailla.
Taiturimainen PETRI ARVO (nokkahuilu), ja erinomaiset ANTTO VANHALA (viulu), ANTTI LINKOLA (sello) ja ILPO LASPAS (cembalo) soittivat yhdessä, sekä esittivät soolonumeoita ִitienpäivän kunniaksi todella suurella ja nautittavalla ammattitaidolla. Näitten miesten soittimista musiikki soljui niin vaivattomasti, että voisi melkein luulla soittamisen olevan helppoa!
(MIES JA HERKִÄSTI SOIVA HUILU. PETRI ARVO JA NOKKAHUILU)
Kirkko täyttyi rauhaisa ilme kasvoillaan viihtyvistä ihmisistä ja Ristiinnaulittukin alttarin yllä tuntui raukeavan seesteiseen hymyyn. Vanhaa barokkia kuunnellessa ja cembalon mielikuvitusta kiihottavaan ääneen keskittyessä ei voi muuta kuin rauhoittua totaalisesti. Sydämen syke lempenee ja pipo löysää tiukan otteensa ohimoilta. Ihanaa!
—
LAUANTAINA 13.5. sää oli vienosti epävakaa, vain tuuli puhalteli vakaasti koko päivän. Aurinko paisteli jos paisteli ja iholle tipahteli muutamia sadepisaroitakin päivänmittaan.
Klo 10 alkoi kuitenkin tapahtumaan BRAHEN ASUKASPUISTOSSA.
“Porukalla”-perhetapahtuma olikin tuonut paikalle ipanan jos toisenkin vanhempineen.
Intiaaniteltta kasvomaalauksineen ja inkkaripäähineen valmistamisineen, sekä lastentavaroiden kirpputori kiinnosti yleisöä.
Kylmässä ilmassa varmaan lämmitti yleisöä JEMMA-bändi, jossa nuoretnaiset iloisesti ja innokkaasti lauloivat ja laulattivat pieniä ja varsinkin isompia. “Afrikkalaistyyliset” leikkilaulut saivat enimmäkseen aikuiset leikkimään, monia pienempiä vähän ujostutti ja nämä tyytyivät vain katsomaan, kun isommat “metsästivät leijonaa” tai ”samoilivat synkeänsynkässä viidakossa”.
Seuraavaksi Kalliolainen samoili yhä viileämmäksi käyvässä säässä ALPPIPUISTOON jossa “FLORAN JA KUKAN PִIVִNִ VADELMA KUKKI”. Vadelma ry (www.vadelma.org :visuaalisen taiteen ja elävän musiikin yhdistys) oli nikkaroinut paikalle “seinän” jota sai kuvittaa kukin, kuten parhaaksi näki.
YLEISKUVA Alppipuistosta on tapahtumahetkellä lohduttoman aution näköinen, mutta itseasiassa paikalla oli ihan runsaslukuinen yleisö. Paikalla istuminen ei vaan kovasti houkuttanut, vaan porukka vaelteli edes takaisin. Jopa tanssi!
Itse Alppipuisto on mukavan luonnonkaunis pläntti Kallion laitamilla Alppilassa ja “Kukan ja Florankin-päivänä” siellä oltaisiin viihdytty paremmin, jos lämpöä olisi ollut muutamakin aste lisää.
(KUVASSA pieni-ihana koira ja mukava isäntä. Tämä ja KAIKKI kuvat Jorma Salama)
Pienet koirat ja pienet lapset vilistivät nurmella kuin iloisessa satukuvaelmassa. Ympäriinsä istuskeli penkeillä ja pöheiköillä iloisia ja viihtyviä pikku-ryhmiä, jotka koostuivat rennoista tyypeistä, jotka ottivat rennonilon irti tästä tuulenkin tuivertamasta tilaisuudesta.
SARI ja JAIRE vetäisivät “Woodstock” henkistä hippimusiikkia kolmen kappaleen verran. Sari lauloi ja Jaire säesti akustisella kitaralla.
Sen jälkeen PIKKU-KUKKA jatkoi aika samanhenkisellä musiikilla kitaristin, basistin, kosketinsoittimien, rumpujen ja kahden laulavan neidon voimin.