“Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä”-kirjoituskilpailu näytti sadollaan osan totuutta kotimaisesta köyhyydestä! Kirjoittajia palkittiin ELOKOLOSSA maaliskuussa 2007.
Samaanaikaan kun keväällä 2007 porvarit keräävät vaalivoittojaan ja kansalaisten kurjistuminen joutuu neljänvuoden todelliseen syöksykierteeseen porvarihallituksen vuoksi, jaettiin myös köyhyydestä kertovien tositarinoiden palkinnot ELOKOLOSSA.
Tiede, taide ja köyhäkansa ry.
www.koyhyyskirjoitukset.org
Anna-Maria Isola, Meri Larivaara ja Juha Mikkonen olivat järjestäjien ominaisuudessa iloisia suuresta kirjoituskilpailun osanotosta. Vain pariasataa kirjoitusta odoteltiin, mutta niitä ilmaantuikin luettaviksi 850.
Toisaalta taas järjestäjät eivät lainkaan iloinneet suuresta osanottajamäärästä, koska on ankeaa tajuta, kuinka paljon meitä itsensä köyhäksi tuntevia ja todellisia köyhiä Suomessa tällähetkellä elelee.
Ja kun vielä ottaa huomioon sen huikean määrän köyhyysloukussa eläviä, joita tällainen kirjoituskilpailu ei tavoita, jotka eivät jaksa tai tahdo kirjoittaa jne. on todellinen köyhien määrä todella suuri ja siltä näyttää, että joukko on edelleen kasvava.
MERI LARIVAARA piti hämmästyttävänä sitä, kuinka laajalle kuitenkin viesti tästä kisasta levisi ja tiedoite alkoi kulkemaan omia reittejään tavoittaen halukkaita kirjoittajia. Eri lehdet julkaisivat kirjoituskilpa-ilmoitusta ja sana levisi myös netissä ja tottakai myös suustasuuhun-menetelmällä.
Larivaara kertoo, että ikähaarukka kisaan osallistuneilla oli keskimäärin 30-60 vuotta ja neljännes kirjoittajista oli miehiä.
Larivaaraa on harmittanut, että niukasta elämästä ja köyhyydestä puhutaan mediassa vain tilastojen valossa. Oikeat elävät ihmiset jäävät piiloon ja varjoon. Kirjoituskisan yksi tarkoitus olikin antaa näille niukaaelämää kokeville mahdollisuus kertoa itse asioistaan, tulla kuulluksi ja todellisiksi.
ILKKA TAIPALE (SDP) oli saapunut myös ELOKOLOON kommentoimaan köyhyysasiaa. Hänen mielestään tutkijoiden olisi syytä panostaa tutkimuksiin köyhyys-ongelman parantamiseen.
Muun yleisön joukossa joku meistä pyysi puheenvuoron ja uljaasti sekä asiallisesti kommentoi Taipaleen puheenvuoroa todeten, että lääkkeet ja keinot köyhtymistä vastaan ovat selvät ja tiedossa meillä kaikilla, ei siihen mitään tutkijoiden pähkäilyjä tarvita. Ainoastaan tahtoa ja tositoimia eikä löysää löpinää.
Palkittuja ja osallistuneita kirjoituksia voi lukea netistä www.koyhyyskirjoitukset.org sivuilta ja tarkoituksena on tehdä kirjoituksista tulevaisuudessa myös painettu versio.
Lisäksi saapuneita kirjoituksia käytetään erilaisten tutkijoiden materiaalina ja toivottavasti myös päättäjien eteen nämä kirjoitukset päättyvät….?
Kirjoitustaso on todella hyvä ja useat kirjoitukset todella kertovat koskettavasti, aidosti ja elävästi siitä, mitä köyhyys on, missä se tuntuu ja miltä maailma näyttää. Näitä kanssaihmisten kirjoituksia kannattaa todella lukea! Kyse kirjoituksissa ei ole kuitenkaan mistään harmaasta itkuvirsiryppäästä, vaan sekaan mahtuu myös toivoa, huumoria ja sarkasmia.
Allekirjoittanutta vaan tuumituttaa se, miten tuleva hallituskausi – neljävuotta porvarireessä- tekee meille tämänpäivän niukanleivänjärsijöille?
Moniko näistäkin 850 tämän kevään kirjoituskilpaan osallistuneista on pudotettu ja syrjäytetty sellaiseen apatiaan ja toivottomuuteen seuraavan neljän vuoden aikana, että ei enää kynä pysy kädessä?